Erilaisten ryhmien kanssa toimimisessa on usein kysymys yhdenvertaisuuden edistämisestä ja toteuttamisesta. Ajatuksesta, että yhdenvertaisuus on hyvinvoinnin perustassa ja että kaikilla on yhtäläiset ihmisoikeudet.

Tiedetään, että toisesta kulttuurista tulevien ihmisten kohtaaminen vaatii tiedollista, taidollista  ja asenteellista kompetenssia. Toiminnassa tarvitaan erilaisuuden hyväksymistä, epävarmuuden sietämistä sekä luovia ja joustavia menetelmiä. Lisäksi tarvitaan kykyä tunnistaa omia ennakkoluuloja ja ajattelun vääristymiä sekä halua tutkia omia näkemyksiä ja uskomuksia. 

Sirkuksen olemuksessa on yhteisöllisyyttä, vierauden ja toiseuden läsnäoloa ja  toisin katsomisen mahdollisuutta. Sirkuksessa voi olla hyvä monella tavalla, eikä ole yhtä oikeaa tapaa tehdä. Erilaisuus tuottaa rikkautta ja moninäkökulmaisuutta ja opettaa samalla kohtaamaan vieraita ja outoja asioita. 

Siksi sirkus, kun puhutaan turvapaikkahakijanuorten aktivoimisesta, kotouttamisesta ja integroinnista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Tiedon puute, kielivaikeudet ja  aukot vieraiden kulttuurien tuntemuksessa on koettu laadukasta monikulttuurisuustyötä ja ryhmätoimintaa estävinä asioina. Suomen Nuorisosirkusliiton sosiaalisen sirkuksen jaosto järjestää tammikuun puolessa välissä  Taidelähtöiset menetelmät vastaanottokeskuksissa tapahtuman. Tilaisuuden yhtenä tavoitteena on  lisätä tietoa ja ymmärrystä  vastaanottokekusten arjesta ja niissä asuvien ihmisten toimintamahdollisuuksista. 

Sitä odotellessa voi lukea Katja Ranta-Penttilän kokemuskirjoituksen Sampolan koulun valmistavan opetuksen ryhmästä.

Petra

Sampolan koulun valmistavan opetuksen ryhmä

Katja Ranta-Penttilä 

Sampolan koulu oli 7 - 9 vuosiluokille opetusta antava koulu Tampereen Kalevan kaupunginosassa. Koulun painotusalueet olivat matematiikka ja tietotekniikka. Sampolan koulussa oli myös valmistavaa maahanmuuttajaopetusta. Koulu lopetti toimintansa 2011.

Maahanmuuttajille järjestettävän valmistavan opetuksen tavoitteena on edistää opetukseen osallistuvien oppilaiden tasapainoista kehitystä ja integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan sekä antaa tarvittavat valmiudet perusopetukseen siirtymistä varten. Opetuksen tavoitteena on lisäksi edistää oppilaiden äidinkielen hallintaa ja oman kulttuurin tuntemista. (Opetushallituksen määräys 69/011/95.)

Tavoitteet ryhmälle asetettiin yhdessä sirkusohjaajien ja ryhmän omien opettajien kanssa. Lisäksi ryhmän oppilailta kysyttiin, mitä sirkuslajeja he haluaisivat harjoitella vuoden aikana. 

Ryhmän tavoitteiksi muotoutui eri sirkuslajien oppimisen lisäksi tutustuminen ja ryhmäytyminen, rauhassa tekemisen ja pienryhmätoiminnan harjoittelu, sääntöjen noudattaminen, flow-kokemusten saavuttaminen sekä keskittymiskyvyn ja kärsivällisyyden kehittäminen.

Mamu-ryhmän kanssa työskentely sujui hyvin lähestulkoon aina. Rakensin tunnin samoin kuin muutkin sirkustunnit: alkupiiristä lämmittelyjen ja venyttelyjen kautta lajiharjoitteluun ja loppupiiriin. Kevätkaudella lajiharjoittelu-osuus jaettiin kahteen osaan:  yhteiseen lajiharjoitteluun ja oman lajin harjoitteluun.

Ajateltavaa ja kysymyksiä oli paljon. Mietin usein, mitä tulee tapahtumaan. Tietämättömyys uusista kulttuureista toi lisäjännitystä ja pohdittavaa sirkuslajien opettamiseen. Tulisiko harjoituksia muokata eri tavalla? Voiko tytöt ja pojat tehdä yhdessä? Kuinka vaatteet? 

Suurin haaste oli kuitenkin kielimuuri, joka vaikeutti sääntöjen ja ohjeiden opettamista ryhmälle. Ratkaisuksi tähän, kaikista säännöistä, ohjeista ja toiminnoista tehtiin kuvakortteja. Tässä ryhmässä huomasi, mitä tapahtuu jos alusta asti ei saa kommunikoiduksi sääntöjä ja ryhmätoiminnan periaatteita selvästi. Tällä kertaa kaikki meni hyvin. Ajattelin usein, että jos olisi villimpiä oppilaita niin tilanne voisi riistäytyä akkiä käsisitä. Opin, että yhteiset pelisäännöt pitää saada selväksi, tavalla tai toisella!