tiistai 1. joulukuuta 2015

Viikon blogitekstissä Katja Ranta-Penttilä avaa omaa käsitystään tuntisuunnittelusta ja kertoo  muistilistan avulla miten hän itse rakentaa ja reflektoi opetushetken.
Tuntisuunnittelu on likikaima esityksen rakentamiselle. Samat: mistä materiaaleista, millä tavalla, mihin asiayhteyteen ja tarkoitukseen tai mitä, missä, milloin, miksi, ketkä, kenelle ja miten kysymykset ovat läsnä tässäkin tilanteessa. 
Taidekasvatuksessa sisältö, muoto ja tavoite kulkevat mukana niin opettaessa kuin esitystä tehdessäkin. Näidenkin rakenteiden takana on kysymys: miten tämä vastaa kokemustani maailmasta, mikä on maailmankuvani ja ihmiskäsitykseni?
Petra

Tavoite ohjaa sisällön rakentumista
Katja Ranta-Penttilä

Jokaisella meillä on ohjaajina erilaiset tilanteet lähteä ohjaamaan. Onko ryhmä, paikka ja aihe jo valmiiksi määritelty vai aloitatko aivan tyhjästä? Ajattelen, että ohjaajan pitäisi  suunnitella tunti ryhmälähtöisesti, oli kyseessä sitten akrobatia tai improvisaatio. Tässä kohtaa koen, että tuntisuunnitelmat nousevat arvoonsa. Kentällä on ollut välillä kiistelyä siitä, olisivatko ne välttämättömiä, mutta oman kokemukseni kautta ajattelen, että valmiiksi suunniteltu on puoliksi tehty. Hyvin harvoin suunnitelmani ovat menneet sen mukaan mitä olen tehnyt, mutta aina suunnitelmaa tehdessä, tulee käytyä läpi omaa työkalupakkiaan ja ajatuksiaan tulevasta teemasta. Totuus tulee ilmi vasta kun ryhmä on paikalla ja toiminnassa, mutta silloin suunnitelman avulla on helpompi improvisoida. 
Nimenomaan erityisryhmien ohjaamisessa suunnitelmat tuovat mukanaan oppimisympäristöön tarvittavaa johdonmukaisuutta ja turvallisuutta. Toteutan samaa tuntirakennetta kaikissa ryhmissäni, mutta laajempi soveltaminen on haasteellisempaa erityisryhmissä, sillä mm. autismin kirjon oppilailla on vaikeuksia sopeutua äkkinäisiin  muutoksiin ja näin ollen, uudet asiat täytyy tuoda rauhallisessa ja suunnittelussa muodossa esiin. Näiden ryhmien kanssa esimerkiksi uuden lajin tuominen ryhmään vaatii rauhallista alustusta jo edellisellä kerralla. Kun tunnin rakenne pysyy samanlaisena (ks. Sosiaalisen sirkuksen hyvien käytäntöjen opas) on tuttuun kaavaan helppo lisätä uutta. 
Minulle yksi erityisen toimiva ratkaisu on ollut keksiä yhdessä paikka tai paikkoja joissa oppilaat pääsevät purkamaan turhautumistaan tms. itse valitsemallaan tavoilla. Joka tunnin jälkeen käydään yhdessä läpi, kuinka tunti meni ja mitä ensi kerralla tapahtuu.
Tuntisuunnitelmaan vaikuttaa myös tietenkin se, missä kurssi pidetään. Mahdollisuuksien mukaan valmistelen tilan etukäteen niin, että itse tuntitilanteessa vältän ylimääräistä toimintaa. Usein sosiaalisen sirkuksen ryhmätilanteissa on helpompaa, että tila on yksinkertainen ja sopivan kokoinen, niin että kaikilla on mahdollisuus liikkua vapaasti, mutta myös pysyä ohjaajalla ”käsissä”. 

Suunnittelen ja rakennan tunteja pohtimalla seuraavia asioita:

  • Mikä on tunnin teema tai aihe? Jos kurssi on pidempi, kuinka jaan eri osa-alueet järkevästi koko kurssin ajalle.
  • Teema ja aihe suhteessa ryhmään. Jos kyseessä on jollain tavoin erityisryhmä, kuinka huomioin opetuksessa  kyseisen ryhmän haasteet. 
  • Asiat oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Ohjaajana on hyvä olla kokeiluasteella osassa tekemistä. Joskus voi epäonnistua! Kokeileminen kannattaa!
  • Jokaisen harjoituksen syy-seuraus suhde. Mikä on tavoite sillä tunnilla ja mikä on tavoite koko kurssilla?
  • Tunnin /työpajan aikatauluttaminen. Jälkeenpäin tarkasteltuna: toteutuiko? Ohjaajina annamme esimerkkiä rytmeistä, rutiineista ja täsmällisyydestä, joka on myös erityisen tärkeää sosiaalisen sirkuksen piirissä. 
  • Tunnin/kurssin/ työpajan lopuksi  on aika pohtia omaa ohjaajuutta: mikä onnistui ja missä olisi voinut vielä kehittää. Jos kurssilta tuli haastavia tilanteita esiin, olisinko voinut tehdä asioita toisin? Mikä johti haastavaan tilanteeseen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti