torstai 30. syyskuuta 2010

Kun on kerran sydämensä sirkukselle menettänyt…


Monet vapaa-ajan matkoistani tai viikonloppureissuista ovat valikoituneet sen mukaan, onko paikan päällä mahdollisuus osallistua johonkin sirkustapahtumaan tai päästä katsomaan sirkusesityksiä.

Esimerkiksi viimeisen kahden kuukauden aikana olen osallistunut European Juggling Convention -festivaaleille Joensuussa, käynyt katsomassa nykysirkusesityksiä Helsingin Juhlaviikoilla ja matkustanut sirkusartisti-ystävieni luokse Kööpenhaminaan nähdäkseni heidät perinteisen Sirkus Benneweisin maneesilla.

Eikä tämä esityksiin tai tapahtumiin osallistuminen koske yksin minua, sillä esitysten ja tapahtumien yhteydessä tapaa useimmiten sirkusta joskus lapsuudessaan tai nuoruudessaan harrastaneita aikuisia, joiden sydämet edelleen vuosienkin jälkeen sykkivät tälle mielenkiintoiselle taidelajille.

Yhä useammin esityksissä näen myös sukulaisiani tai ystäviäni, joilla ei ole omakohtaista harrastustaustaa sirkuksen parissa. He ovat pikku hiljaa kauttani tutustuneet lajiin ja ”jääneet koukkuun”. Heitä kiinnostavat sirkuksen uudet tuulet, joskin myös perinteisemmät sirkusesitykset ja tapahtumat.

Törmään tapahtumissa usein myös entisiin oppilaisiini, joista vain murto-osa on jatkanut alaa ammatiksi asti, mutta joista suuri osa käy katsomassa sirkusesityksiä ja osallistuu alan kotimaisiin tapahtumiin. Näistä harrastajista monella on jo omia lapsia, jotka luonnollisesti kulkevat tapahtumissa ja esityksissä mukana.

Edellisistä syistä johtuen, tulee silloin tällöin pohdittua, kuinka paljon me sirkusta nuoruudessamme harrastaneet tai sirkusta ammatiksemme tekevät ihmiset olemmekaan vaikuttaneet nykyisiin sirkuksen katsojalukuihin? Määräthän ovat vuosi vuodelta kasvaneet niin perinteisen sirkuksen kuin nykysirkuksenkin parissa. Myös sirkuskerhojen ja nuorisosirkusten vuosittaiset katsojaluvut ovat nousujohteisia.

Sirkusopettajien työn merkityksellisyyttä voi siis mitata myös tällä sektorilla. Me opastamme lapset ja nuoret, heidän sidosryhmänsä sekä omat sidosryhmämme sirkuksen pariin aivan huomaamattamme. Pikku hiljaa heistä, yhdessä monien muiden katsojien kanssa, kasvaa merkittäviä sirkuksen kuluttajia. Eikä ilman heitä kannattasi tehdä uusia esityksiä eikä järjestää alan tapahtumia.

Onneksi siis meitä sirkuskipinän saaneita on jo melkoinen määrä ja lisää on tulossa. Sillä onhan tänäkin syksynä monta sataa uutta sirkusharrastajaa uskaltautunut sirkussaliin yhdessä muiden aloittajien kanssa… Ja kukaties he ovat muutaman vuoden päästä ovat katsomassa juuri sinun esitystäsi.

Petra Mäki-Neuvonen
Sirkustaiteen ohjaaja /
Teatteritaiteen maisteri