Sirkuksen maailma aktivoituu ja tervehtii lukijoitaan.  

Seuraavan parin kolmen kuukauden ajan blogissa julkaistaan kirjoituksia ryhmänohjaajuudesta.

Suomen Nuorisosirkusliitto järjesti ryhmänohjaajille suunnatun täydennyskoulutuksen talvella 2015. Koulutus oli osa isompaa hanketta ja se toteutettiin Lanuken ja SKR:n tuella. Keväämmällä syntyi koulutuksen jälkimaininkeina ryhmänohjaajuutta käsitteleviä kirjoituksia. Kirjoitusten tarkoituksena oli tuottaa jotain kättä pidempää materiaalia ryhmänohjaajille, joiden avulla voisi pohtia omaa ohjaajuutta, erityisesti sosiaalisen sirkuksen kontekstissa. 

Tekstit tarkastelevat sirkusohjaajan työtä aika etäältä. Siksi kesällä aloitettiin keräämään kokemustietoa ohjaajilta. Tuntuu tärkeältä saada talteen kokemuksia ja tietoa erilaisista ryhmistä ja projekteista. Ajattelen, että näissä erityisiksi ja yksityisiksi mielletyissä kokemuksissa on paljon viisautta ja sellaistia käytäntöjä ja ajatuksia, mitkä ansaitsevat tulla kuulluiksi.

Kokemustiedon keräämistä jatketaan edelleen! Minkälaiset tilanteet ovat jääneet sinulle mieleen erityisenä tai merkittävänä kokemuksena? Ota yhteyttä petrap@snsl.fi.

Ensimmäisenä kirjoittajana on vuorovaikutuskouluttaja Eeva Kaarne. Hän on kouluttanut puheviestintä- ja vuorovaikutustaitoja vuodesta 2004. Monipuolisen kouluttajakokemuksen lisäksi Eevan ammatillisen osaamisen taustalla ovat sekä pedagogiset että puheviestinnän opinnot Jyväskylän yliopistossa.

Mukavaa syksyä ja antoisia lukuhetkiä toivottaa

Petra 

Nuorisosirkusliiton koulutusvastaava

Ryhmänohjaaminen on vuorovaikutusta (1/4)

Eeva Kaarne

Ryhmänohjaamista ei pysty selittämään yhdellä sanalla, sillä se on monisyinen ja dynaaminen prosessi.  Siihen liittyy opettaminen, valmentaminen, mallintaminen, kasvattaminen, auttaminen, neuvominen, tiedon välittäminen, palautteen antaminen, tukeminen, oppimisen mahdollistaminen, kehitys, muutos ja joskus jopa terapeuttiset vaikutukset. Ohjaajan työtä ei voi tehdä hyvin ilman riittävää vuorovaikutusosaamista, eikä ryhmää voi ohjata ilman vuorovaikutusta ryhmän kanssa. Ryhmässä tapahtuvat asiat ovat vuorovaikutusta. Siksipä ryhmänohjaajan tärkein työkalu on omata hyvät vuorovaikutustaidot. 

Vuorovaikutustaitomme alkavat kehittyä heti syntymästä, emmekä pysty elämään ilman kontaktia toisiin ihmisiin. Kasvaessamme opimme jatkuvasti ympäristöstämme kulttuurin säätelemiä vuorovaikutus- ja käyttäytymistapoja. Synnynnäinen temperamenttimme ja henkilökohtaiset ominaisuutemme vaikuttavat myös siihen, miten asioihin suhtaudumme, mitkä asiat tuntuvat sujuvan meiltä kuin luonnostaan ja mitä taitoja meidän tulee vielä harjaannuttaa. Vuorovaikutustaidot ovat opittavissa olevia taitoja, joissa voimme kehittyä läpi elämän.

Vuorovaikutusosaamisella tarkoitetaan tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä ihmisten välisissä kohtaamisissa tapahtuu, kuten kykyä suunnitella, kontrolloida ja arvioida oman toiminnan vaikutuksia erilaisissa tilanteissa ihmisten kanssa. Taitavalla viestijällä, tai hyvillä vuorovaikutustaidoilla, tarkoitetaan sitä, että ihmisellä on tietoa, taitoa ja tahtoa tehdä asioita tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Vuorovaikutusosaamista on se, että ymmärtää ihmisten käyttäytymistä, pystyy asettumaan toisen asemaan, ymmärtää toisen tunteita, asenteita ja motiiveja. Vuorovaikutusosaamista ei siis ole vain se, että osaa itse sanoa asiat ymmärrettävästi, vaan pitää haluta ja osata ymmärtää myös toisia. 

Vuorovaikutusosaamista arvioidaan usein tehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden avulla. Tehokkuudella tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin viestijä on saavuttanut toivottuja lopputuloksia viestintänsä avulla. Tarkoituksenmukaisuudella puolestaan sitä, kuinka sopivaa viestintä tilanteessa on. Osaaminen määräytyy siitä, missä määrin viestijän päämäärät, suunnitelmat ja aikomukset ovat toteutuneet. Esimerkiksi ryhmänohjaaja tietää, että oppiminen on tehokasta silloin, kun ryhmässä ryhmän jäsenillä on turvallinen ja hyvä olla. Hänen tavoitteenaan onkin luoda ilmapiiri, joka on avoin, keskusteleva ja vapautunut. Saavuttaakseen tavoitteensa ohjaajan sanaton viestintä on positiivista ja avointa. Hän hymyilee paljon, katsoo ryhmän jäseniä silmiin, on sijoittuneena tilaan niin, että on osa ryhmää, esittää paljon kysymyksiä, rohkaisee ja kannustaa ryhmän jäseniä keskusteluun sekä suunnittelee toiminnan ryhmässä sellaiseksi, että se tukee tavoitetta hyvästä ilmapiiristä. Jos ryhmän jäsenet ohjaajan lisäksi kokevat ilmapiirin hyväksi, on vuorovaikutus ollut tehokasta ja tarkoituksenmukaista ilmapiirin luomisen osalta. Täytyy kuitenkin muistaa, että hyvät aikomukset ja suunnitelmat ovat vain pieni osa siitä, mitkä tekijät vaikuttavat vuorovaikutuksen onnistumiseen ryhmässä. Jotta ryhmä voisi toimia, tarvitaan myös ryhmän jäseniltä positiivista suhtautumista ryhmän työhön ja toisiin ryhmän jäseniin. Jokaisella ryhmän jäsenellä on vastuu vuorovaikutuksen onnistumisesta. Vuorovaikutus on vuoroin vaikuttamista ja vaikuttumista.

Ryhmänohjaaja kohtaa uudessa ryhmässä aina joukon ihmisiä, jotka tulevat ryhmään oman elämäntarinansa ja kokemuksiensa kanssa. Voidaan sanoa, että ryhmän jäsenet tuovat ryhmään oman elämäntilansa. Heillä on erilaisia odotuksia ryhmästä ja he tulevat ryhmään omien tavoitteidensa kanssa. Kun erilaiset ihmiset kohtaavat, vastuu ryhmän tavoitteiden saavuttamisesta ja ryhmäprosessista huolehtimisesta on ohjaajalla, mutta ohjaaja ei ole yksin vastuussa kaikesta. Jokaiselle ryhmän jäsenelle muodostuu ryhmässä oma roolinsa ja nämä roolit vaikuttavat ryhmäprosessiin ja vuorovaikukseen ryhmässä. Ohjaaja ikään kuin mahdollistaa puitteet ryhmän toiminnalle, mutta jokaisella ryhmän jäsenellä on kuitenkin vastuunsa itsestään. 

Ryhmänohjaajan vuorovaikutusosaaminen

Paatuneen luennoitsijan ja vaikuttavan ryhmänohjaajan erottaa toisistaan se, miten he näkevät oppimisen. Luennoitsijalla on luentoon valmistettu luentomateriaali, jonka hän esittää, oli yleisössä ketä hyvänsä. Luennoitsijan tavoitteena on siirtää tietoa itseltään ryhmälle. Ryhmäohjaaja ei ohjaa ryhmää siirtääkseen tietoa tai tavoitellakseen mainetta, mammonaa tai henkilökohtaista glooriaa. Ryhmänohjaajan tavoite on pitää ryhmän ryhmäprosessi käynnissä ja auttaa ryhmää saavuttamaan tavoitteensa. Tavoitteina voi olla tiedollinen ja taidollinen kehittyminen ja oppiminen, ryhmän jäsenten itsearvostuksen kohottaminen tai mikä tahansa muu tavoite, josta ohjaajan tulisi olla tietoinen. Tavoitteet voivat olla ryhmälle näkyviä tai ne voivat olla piilotavoitteita. Esimerkiksi uusien taitojen oppiminen kohottaa itsearvostusta, joka voi olla ohjaajan tiedostama piilotavoite. Luennoitsija tarvitsee omaan työhönsä hyviä esiintymistaitoja, jotta pystyy omalla puheellaan vaikuttamaan mahdollisimman tehokkaasti kuulijoihin. Ryhmänohjaajankin voidaan ajatella esiintyvän ryhmän edessä, mutta hänen tarvitsemansa vuorovaikutustaidot ovat monitahoisempia. 

Ohjaajan tehtävä ei siis ole tiedon siirtäminen vaan oppimisen, vuorovaikutuksen ja ryhmäprosessin tukeminen. Ohjaajan toiminta on ryhmälähtöistä. Hän huomioi ryhmän kaikessa toiminnassaan. Tämä vaatii ryhmänohjaajalta heittäytymiskykyä, joustavuutta ja ennen kaikkea epävarmuudensietokykyä. Ryhmäohjaaja ei voi koskaan tietää, mitä tulee, mutta kaikesta on pyrittävä selviytymään. Ryhmälähtöisyys ei tarkoita sitä, että ohjaajan pitäisi heittäytyä ryhmän vietäväksi vaan pikemminkin sitä, että hän huomioi tilanteessa ryhmän tarpeita, toiveita ja tavoitteita. Hyvätkin suunnitelmat on joskus heitettävä romukoppaan, jos ryhmän tilanne sellaista vaatii. Jotta ryhmälähtöisyys olisi mahdollista, on ohjaajan osattava havainnoida ryhmää ja tehdä havainnoimastaan tulkintoja. Näiden tulkintojen pohjalta ohjaaja muokkaa omaa toimintaansa niin, että se parhaiten tukee ryhmäprosessia ja vie ryhmää kohti tavoitettaan. Ryhmänohjaajan tärkeimpiä vuorovaikutustaitoja on havainnoimisen taito, eli kuunteleminen ja sanattoman viestinnän tarkkaileminen. 

Kuunteleminen

Kuunteleminen on tärkeä osa ryhmänohjaajan vuorovaikutusosaamista. Kuuntelemisella on rooli ryhmänohjaajan ja ohjattavien välisessä vuorovaikutuksessa, suhteiden luomisessa ja niiden ylläpitämisessä. Kuunteleminen mielletään usein automaattiseksi kasvatuksen ja koulutuksen myötä opituksi taidoksi. Kuuntelemisen taito ei kuitenkaan ole kaikilla automaatio. 

Kuunteleminen on muutakin kuin kuullun aistimista. Se on tulkitsemista, ymmärtämistä, muistamista, asioiden kriittistä tarkastelua ja arvioimista sekä kuultuun reagoimista eli palautteen antamista puhujalle. Kuuntelemiseen liittyy kiinteästi myös sanattoman viestinnän havainnoiminen ja tulkinta. Sanomassa on aina kaksi elementtiä, viestin sisältö ja tunne tai asenne, joka viestin kanssa välittyy. Tätä sanoman kokonaismerkitystä pyrimme ymmärtämään. Kuuntelemme siis sitä, mitä sanotaan ja miten sanotaan.

Kuunteleminen vaatii keskittymistä, aktiivisuutta ja motivaatiota. Hyvä kuuntelija oivaltaa, millaista kuuntelemisen tapaa vuorovaikutuksen onnistuminen milloinkin edellyttää. Erilaisilla kuuntelemisen tavoilla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että kuuntelija tietää, milloin arvioida jotakin kriittisesti, milloin olla empaattinen tai milloin sanomasta pitää poimia itselle tärkeitä asioita.

Ohjaajan kuuntelutaitoon liittyy empatia. Empatia on kykyä asettua toisen asemaan. Empatian avulla pystytään ymmärtämään toisia paremmin ja ennakoimaan tai ennustamaan toisten reaktioita. Kuunnellessaan empaattisesti ohjaaja ilmaisee välittämistä ja heijastaa puhujan tunteita. Tällöin puhujaa ei tuomita, arvioida tai kritisoida. Kuuntelija pyrkii ymmärtämään puhujaa tämän näkökulmasta käsin. Hyvällä ohjaajalla on kyky ymmärtää ryhmän jäseniä, heidän tuntemuksiaan ja kokemuksiaan. Tuntemukset ja kokemukset ovat ihmiselle itsellensä aina tosia. Esimerkiksi negatiiviset tunteet, vaikkapa jonkun uuden taidon oppimisessa, voivat olla ryhmän jäsenille vaikeita. Joku voi turhautua, kun jotain opetettavaa asiaa ei millään saa onnistumaan. Tällöin ohjaaja voi empaattisesti kuunnellen tukea ja ymmärtää ohjattavaa. Hän voi auttaa ohjattavaa tunnistamaan tunteitaan ja auttaa ilmaisemaan ne rakentavasti sekä arvioimaan, miltä ohjattavasta tuntuu.  

Ryhmätilanteessa tapahtuu paljon asioita, jotka kilpailevat ohjaajan huomiosta. Ohjaajan täytyy tehdä jatkuvasti päätöksiä siitä, mihin hän kiinnittää huomiota ja mitä havaintoja hän prosessoi eteenpäin. Päätösten tekoon vaikuttavat kiire, vireystila, halu kuunnella ja se mitä kuuntelemisella koetaan saavutettavan. Havaintojen tekoa ohjaavat ohjaajan tarvetila, kiinnostus, aikaisemmat kokemukset ja kieli. Havainnoimista saattavat häiritä esimerkiksi asenteet ja ennakkoluulot.

Kehitä kuuntelutaitoasi 

• Annatko kaikille ryhmän jäsenille yhtä paljon huomiotasi ja aikaasi? 
• Kuunteletko kaikkia samanarvoisesti ja yhtä paljon?
• Luotko riittävästi tilanteita, joissa ryhmän jäsenillä on mahdollisuus tulla kuulluksi?
• Voiko ryhmälle antaa lisää tilaa kertoa ja keskustella? 
• Kestätkö hiljaisuutta ja osaatko olla itse hiljaa?
• Pyritkö irti ennakko-oletuksista? Kun sinulla ei ole ennakko-oletuksia kuulemastasi, pystyt ottamaan sanomaa vastaan sellaisenaan ja ymmärtämään asioiden syvällisiä merkityksiä.
• Keskitytkö puhujaan ja sanomaan? Ajatukset lähtevät herkästi vaeltamaan, koska ajatukset kulkevat nopeammin kuin puhe. 
• Osoitatko puhujalle kuuntelevasi? Katso puhujaa silmiin, nyökkää ja käännä vartalosi kohti puhujaa. Älä tee muuta.
• Kuunteletko ymmärtääksesi ohjattavia, vai kuunteletko, jotta pääsisit itse ääneen ja vastaamaan? Pyri ymmärtämään asioita syvällisesti. 
• Muistatko, mitä olet kuullut? Toistamalla kuulemasi voit tarkistaa, oletko ymmärtänyt asian ja samalla asian muistaminen jälkikäteen helpottuu. Tunnelma tilanteessa voi parantua, jos toistat kuulemasi asian ja osoitat näin kuunnelleesi. Voit tehdä myös yhteenvetoja kuulemastasi. 
• Esitätkö kysymyksiä? Pyri saamaan kattava kuva kuulemastasi asiasta. Se joka kysyy, johtaa tilannetta.
• Tunnistatko ne tilanteet, jolloin ei kannata kuunnella? Joskus ohjaaja joutuu tilanteeseen, jossa toista ei kannata kuunnella. Näitä tilanteita kannattaa opetella tunnistamaan. Jos ohjattava velloo ongelmissaan tai ei osaa kertoa rakentavasti asioistaan, vie kuunteleminen aikaasi pois ryhmältä eikä lopulta johda mihinkään. Myös oma tunnetilasi saattaa muuttua negatiiviseksi. Tällöin on osattava lopettaa keskustelu kohteliaasti niin, että tilanne vaikuttaa mahdollisimman vähän negatiivisesti muuhun ryhmään ja suhteeseesi kuunneltavan kanssa.