Eeva Kaarneen artikkelin kolmannessa osassa käsitellään tunnetaitoja, palautetta ja reflektiota. 

Ollaanko nyt ryhmänohjaajuuden ytimessä? Uskallan sanoa, että ainakin lähellä ydintä. Ehkäpä ydintä ei muodostakaan mikään yksittäinen erilillinen asia, vaan monien asioiden kudelma. Yhden osa-alueen liikahtaessa vaikutus näkyy myös muissa lähialueissa.

Tunteet ovat läsnä ryhmätilanteissa, niin ohjaajalla kuin ohjattavillakin. Tietenkin. Tunteet ovat osa inhimillistä elämää. Tunteiden kanssa toimiminen on harjoiteltavissa oleva asia. Tunnetaitoja voi oppia ja niitä voi opettaa. Siksi puhutaan tunnetaidoista (olettaen että taito on jokin asia minkä voi opetella, ei annettu ominaisuus). Omat tunteet voi tunnistaa ja tiedostaa, toisten tunteita voi opetella kohtaamaan. 

Palautetta ja reflektiota voidaan myös ajatella peilinä ja ikkunana. Mahdollisuudet ovat molempiin suuntiin. Palautetta antaessamme ja reflektoidessamme voi miettiä suunntaammeko sen menneeseen (feedback)vai tulevaan (feed-forward).  Onko mielekkäämpää kiinnittää huomio onnistumiseen vai pieleen menneeseen? Minkälaista ihmis- ja oppimiskäsitystä palautteen antaminen kannattelee? 

Tästä ikkunasta näkyy keltaisia lehtiä. Se oli havainto. 

Petra

Ryhmänohjaaminen on vuorovaikutusta  (3/4)

Eeva Kaarne

Tunnetaidot

Tunneäly on kyky havaita ja ymmärtää tunnepitoista tietoa. Siihen liittyy tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen, tunteiden käyttäminen ajattelun apuna, tunteita sisältävän tiedon analysoiminen sekä omien ja muiden ihmisten tunteiden säätely. Tunneymmärryksestä voidaan puhua, kun pyritään ymmärtämään ihmisen omaksumaa tunne-elämää, joka on kulttuurin muokkaamaan. Ohjaaja reagoi ohjattavien tunnetiloihin välittömästi ja kulttuurisesti

 Ryhmänohjaajalla tulee olla tunneälyä. Ryhmänohjaajan tulee tunnistaa ja tiedostaa omat tunteensa ja hänellä tulee olla kykyä hallita omia tunteitaan niin, että hän pystyy ilmaisemaan niitä sopivalla tavalla muuttuvissa tilanteissa. Tunteiden hallinta ei ole aina helppoa. Me kannamme mukanamme arkielämän asioita ohjatessamme ja meidän synnynnäinen temperamenttimme vaikuttaa siihen, miten näkyvästi tunteita ilmaisemme. Koetut tunteet ovat kokijalleen aina tosia ja ne vaikuttavat omaan tunnetilaan, fiilikseen. Saatamme olla väsyneitä, ärtyneitä, iloisia tai mitä milloinkin. Ohjaustilanteessa ohjaajan tulisi osata ilmasta sellaista tunnetilaa, joka auttaa ryhmää pääsemään tavoitteeseensa. Esimerkiksi jos ryhmän jäsenet ovat väsyneitä, kaipaavat he ohjaajalta tsemppausta ja innostavaa otetta. Silloin esimerkiksi oma väsymys on laitettava sivuun ja pyrittävä löytämään sellainen tunnetila, joka näkyy ilmaisussa siten, että se auttaa ryhmän jäseniä yli omasta väsymyksestä ja antaa lisäpotkua tekemiseen. Ohjaajan on oltava omien tunteiden kanssa tarkkana, mutta toisaalta vielä tarkemmin hänen on seurattava sitä, mitä ryhmässä tapahtuu ja oltava hereillä siitä, mitä ryhmä juuri sillä hetkellä ohjaajalta kaipaa. 

Tunteet tarttuvat. Ihmisillä on taipumus mukauttaa omia tunteitaan toisten tunnetilojen ja mielialojen mukaan. Jos toinen on ärtynyt ja kiukkuinen saattaa tunnetila tarttua nopeasti muihin, vaikka heillä ei mitään syytä negatiivisiin tunteisiin olisikaan. Erityisesti negatiiviset tunteet leviävät ympäristöön kulovalkean tavoin. Myös positiiviset tunteet tarttuvat. Jos ohjaaja on innostunut asiastaan, saa hän herkemmin ryhmän jäsenet innostumaan kuin ohjaaja, joka ei viestitä innostavaa tunnetta. Tästä johtuen ohjaajan viestittämä tunnetila on tärkeässä asemassa luotaessa hyvää ilmapiiriä ryhmään. Tunteet tarttuvat herkemmin ohjaajalta ohjattavalle, koska ohjaaja on korkeammassa statuksessa suhteessa ohjattaviin.

Kehitä tunnetaitojasi

• Kuinka tietoinen olet omista tunteistasi?
• Tarkkailetko omaa tunnetilaasi tiedostaen?
• Pystytkö hallitsemaan tunteitasi?
• Onko sinun helppo tunnistaa toisen ihmisen tunteet?
• Millaisia tunteita tartutat ympäristöösi?

Palaute

Palaute on osa ryhmänohjaajan ja ryhmän jäsenten välistä vuorovaikutusta. Se on aina sanallista ja sanatonta tietoa. Palautteen avulla ihminen saa joltain toiselta kuvauksen, arvion tai tietoa omasta toiminnastaan, mielipiteistään, tunteistaan ja ajatuksistaan. Palaute voi olla ohjausta, toiminnan korjaamista tai parantamista sekä tunnustuksen antamista.

Palautetta annetaan usein liian vähän. Sitä saatetaan antaa vain epäonnistumisista tai poikkeuksellisen hyvistä suorituksista. Palautetta tulisi kuitenkin antaa kaikenlaisesta toiminnasta. Ohjaaja saattaa ajatella, että yleisesti hyvät ryhmän jäsenet ovat itseohjautuvia ja tarvitsevat vain vähän palautetta. Kaikki tarvitsevat palautetta kehittyäkseen.

Kun ohjaaja antaa ryhmän jäsenille tai koko ryhmälle palautetta, pyrkii hän ohjaamaan käyttäytymistä haluttujen tavoitteiden suuntaisesti, kannustamaan ja auttamaan ryhmän jäseniä pitämään yllä korkeaa suoritustasoa, sekä motivoimaan tai vahvistamaan jotain toimintaa. Palautteesta ryhmän jäsenet saavat tietoa omien tavoitteiden saavuttamisesta, pystyvät vertaamaan omia suorituksia toisten suorituksiin ja saavat mahdollisuuden kehittyä.

Palaute voi olla laadultaan positiivista tai rakentavaa, se voi liittyä yhtälailla epäonnistumisen tai onnistumisen kokemukseen. Oli palaute sitten positiivista tai rakentavaa, tulisi se antaa samoilla periaatteilla. Palaute kehittää palautteen vastaanottajan toimintaa varmimmin silloin, kun se annetaan oikeaan aikaan, yleensä mahdollisimman pian suorituksen jälkeen. Se on yksiselitteistä eli se on helppo ymmärtää. Hyvä palaute on tarkkaa, rakentavaa, konkreettista ja se ottaa huomioon tilanteeseen vaikuttavat tekijät. Sillä on selkeät ja tasapuoliset arviointikriteerit. Palaute pitää pystyä perustelemaan ja se on johdonmukaista. Se kunnioittaa palautteen saajaa ja hänen tunteitaan. Palautteesta on myös mahdollista keskustella. Hyvin annettu palaute lisää palautteen vastaanottajan itsetuntemusta, itsearvostusta ja itseluottamusta.

Positiivinen ja rakentava palaute tulee antaa samoilla periaatteilla. Palautteen antamisessa tulee huomioida kuitenkin se, että rakentava palaute annetaan aina vastaanottajalle henkilökohtaisesti. Positiivisen palautteen voi antaa muiden kuullen silloin, jos palautteen vastaanottaja pystyy sen ottamaan muiden edessä vastaan. Tähän tarvitaan ihmistuntemusta ja pelisilmää. Kaikille palautteen vastaanottaminen ei ole helppoa, edes sen positiivisen palautteen. On myös hyvä erottaa kiittäminen palautteesta. Kiittäminen ei ole palautetta.

Ryhmänjäsenen voi olla vaikea ottaa palautetta vastaan. Usein ihmisillä on taipumus nähdä onnistuminen itsestä johtuvaksi, mutta epäonnistumista selitetään ulkopuolisilla tekijöillä. Palautteen vastaanottamista helpottaa se, jos ohjaajan ja ryhmän jäsenen välinen vuorovaikutussuhde on läheinen ja luottamuksellinen. Palautteen vastaanottajalla tulisi olla halua keskittyä tilanteeseen ja halua kuunnella ja kokea palautetilanne merkitykselliseksi.  

Ryhmänohjaajan tulee palautetta antaessaan muistaa se, että ryhmän jäsen kokee palautteen omalla tavallaan, saattaa tulkita sen väärin, tai ei hyväksy sitä. Jos palaute torjutaan, saattaa syynä olla itsensä aliarviointi tai se, ettei palautteen vastaanottaja tiedä omaa osaamistaan. Hänellä ei välttämättä ole riittävää kykyä oman toiminnan tarkkailuun, tai hän puolustautuu tai selittelee. Esimerkiksi masentuneet ihmiset etsivät ja vastaanottavat erityisesti kielteistä palautetta, mutta eivät usko myönteistä palautetta.

Ohjaajan antamalla tunnustuksella ja rakentavalla palautteella pystytään motivoimaan ryhmän jäseniä. Palaute on ryhmän jäsenen huomioimista, joka lisää tyytyväisyyttä. Palaute on avain asemassa yksilön kehittymisessä. Koko ryhmälle annettava positiivinen palaute puolestaan kasvattaa ryhmän kiinteyttä ja tyytyväisyyttä ryhmässä toimimiseen. 

Ryhmänohjaajan kannattaa opettaa ryhmälle hyvää palautekulttuuria ja nostaa palautteen antaminen yhteisen keskustelun aiheeksi. Ryhmän jäseniä kannattaa ohjata siihen, että myös he antavat toisilleen palautetta yhdessä sovittujen periaatteiden avulla. Ryhmän jäseniä kannattaa ohjata myös reflektioon, eli oman toiminnan tarkkailuun. Tästä lisää seuraavassa kappaleessa.

Palautetta kannattaa ohjata kysymyksillä. Tällöin palautteen vastaanottaja joutuu itsekin reflektoimaan omaa suoritustaan.

Palautetta on sanoa vaikkapa ”hieno kuperkeikka”. Palautteen laatu on tällöin kuitenkin heikko. Parempaa palautetta olisi esimerkiksi: ”Miten kuperkeikka tällä kertaa sinun mielestä meni? Mitä eroa huomasit aikaisempaan kuperkeikkaan? Mitä teit tällä kertaa toisin? ”Tämän jälkeen ohjaaja voi vahvistaa ohjattavan kokemusta. ”Minunkin mielestä se näytti nyt paremmalta. Laitoit leuan rintaan ja pidit selän pyöreänä. Se näytti nyt todella hyvältä. Jatka samaan malliin.”  Joskus palautteen vastaanottaja ei pysty arvioimaan omaa suoritustaan avoimilla kysymyksillä, joihin hänen pitäisi itse lähteä muodostamaan vastausta. Tällöin kysymyksen voi asettaa suljetulla kysymyksellä, joihin on helppo vastata kyllä tai ei kuten ”Menikö se nyt sinun mielestäsi paremmin? Oliko siinä eroa aikaisempiin? Laitoitko leuan kohti rintaa?

Kehity palautteenantajana

• Annatko riittävästi palautetta?
• Onko palautteesi perusteltua, oikea-aikaista ja palautteen vastaanottajan huomioivaa? 
• Annatko kaikille yhtä paljon palautetta?
• Mistä asioista annat palautetta?
• Mistä asioista et anna palautetta? Miksi?
• Miten annat palautetta?
• Entä pyydätkö itse palautetta ohjaamisestasi? Mistä asioista haluat palautetta? Miksi haluat palautetta? Miten suhtaudut siihen, kun saat sitä?

Reflektio

Ryhmänohjaajan yksi tärkeimpiä työkaluja on reflektointi. Reflektiolla tarkoitetaan ajatustoimintaa, jossa ihminen tutkii ja tarkastelee omaa ajatteluaan, tunteitaan ja toimintatapojaan. Siinä tulkitaan omaa kokemusta. Reflektion tavoitteena on uudenlainen ymmärrys, jonka kautta ryhmänohjaajan ammatillinen kasvu tapahtuu. Reflektiota voi kuvailla syvälliseksi itsensä tutkimiseksi ja löytämiseksi. Siinä tarkastellaan omia uskomuksia, arvoja ja toiminnan perusteita.

Reflektoidessaan ihminen kehittää ja tutkii omaa toimintaansa ja ajatuksiaan mahdollisimman avoimesti ja kriittisesti. Reflektiossa tutkitaan sisältä käsin omaa itseään. Reflektointia tarvitaan, jotta pystytään kehittymään. Omien tekojen, käyttäytymisen ja ajattelun pohtiminen ja analysointi auttaa ihmistä kehittymään toimimaan uudella tavalla, oppimaan. 

Ohjaaja voi toimia reflektiivisesti ryhmänohjauksen aikana ja varsinaisen toiminnan jälkeen. Ohjaajalta vaaditaan tilanteiden kokonaisvaltaista huomioimista ja erilaisten strategioiden punnitsemista ryhmänohjaustilanteessa. Silloin ohjaaja miettii, miten toimii ja valitsee sillä hetkellä parhaalta tuntuva vaihtoehdon. Ohjaustilanteen jälkeen ohjaaja arvioi, miten onnistui, miksi toimi tilanteessa niin kuin toimi, ja mitkä olivat ne tekijät, jotka saivat hänet toimimaan niin.

Yllättäviä tilanteita tulee, ja ohjaajan taidot punnitaan siinä, miten pystyy omaa toimintaansa muokkaamaan parhaaksi mahdolliseksi, jotta yksilöiden ja ryhmän tavoitteet voivat toteutua ja kuinka erilaisista, yllättävistäkin tilanteista voi ottaa opiksi. Vaikeisiin tilanteisiin voi saada reflektion kautta etäisyyttä ja nähdä tilanne uudessa valossa. Reflektion avulla ohjaaja voi muuttaa ajatteluaan, käyttäytymistä ja lisätä itsetietoisuuttaan.

Ohjaajan kannattaa teettää myös ryhmällä harjoituksia, joissa ryhmän jäsenet reflektoivat omaa toimintaa sekä yksilöinä että ryhmänä.